Tänään Joulukoristeita etsiskellessä löysin lapsuuden kiiltokuvakirjani.
Hyvin se on pysynyt tallessa, enkä ole onneksi heittänyt menemään.


Hieman sitä on kyllä teipillä korjailtu, mutta kasassa pysyy silti.
Ja kirjan kätköistä löytyy:


Nämä olivat suosikkikuvani. (Huomaa numeroidut sivut)
Ja terkkuja tädilleni!

Ja tässä pikkumekkoni, jolle etsin vielä soman pienen vitriinin:


Tuo kirkuvan punainen käsilaukku on ensimmäinen käsilaukkuni. 
Ja siitä se kaikki sitten alkoikin...käsilaukkujahan ei naisella ole
koskaan liikaa.

Tässäpä kuva minusta pienenä samainen mekko päällä..
Ensimmäistä ja viimeistä kertaa tässä blogissa näette kuvani.
Tosin enhän minä tältä enää näytä, joten en ole tämän kuvan perusteella tunnistettavissa.
Tahdon pysyä blogissani anonyyminä.


Ja tässä karhunpoika sairastaa. Nyt tarvittaisiin nalletohtoria,
nimittäin hänen kätensä repsottaa pahasti. Olen yrittänyt sitä korjata,
tosin huonoin menestyksin. Siksi sille piti pukea vaatteet päälle,
ettei kaikki purut varisisi lattialle.
 


Nämä tyynyt pääsevät vierassängyn päälle.
 


Vanhoja valokuvia on mukava katsella. Kuvat on yleensä otettu
studiossa jossa on mukana rekvisiittaa ja perheet puettiin kauniisti.
Tässä yksi suosikkikuvista, jonka olen kehystänyt.

Tästäpä taisi tulla oikein muistojen postaus. Tässä vielä yksi
muisto, jonka löysin, kun selasin viikolla äitini leivontaohjelaatikkoa:


äidin leivontaohjevihko..

..jossa on myös taikinasta tulleita rasvatahroja..

Ja olen varmasti pienenä niin ihastunut tähän vihkoon, koska olen itsellenikin
hankkinut vihkon, johon olen koonnut tärkeimpiä ohjeita:



Ja tätä vihkoa selaa nyt poikani, joka tulee aina mukaan leipomaan kanssani.