Voi miten mukavaa on taas olla vaan ulkona auringon paisteessa.
Alkaa olla jo luontokin vihreää, linnut laulaa ja hyttyset ja kaiken maailman ötökätkin on ilmestyneet pörräämään. Miten sitä jaksaakaan talvella odottaa tätä kaikkea.
Suomen kesä on niin lyhyt,että siitä pitää kyllä nauttia.

Tässä meidän huilupoika soittelee..

Tosin tämän patsaan kanssa on pieni ongelma. Vesi valuu huilua ja käsivartta pitkin maahan tyhjentäen allasta. Aika yllättävää on, miten nopeasti vedenpinta vajoaa.
Täytyy keksiä joku oma patentti asiaan.. hmm

Yllä kuvia keskeneräisestä perennapenkistäni. Kasveja ostan pikkuhiljaa ja kiviäkin olisi tarkoitus roudata vielä ympärille.

Maltoin tänään olla hetken paikoillani riippumatossa aurinkoa ottaen. Taisin taas harmikseni polttaa itseni. Yleensä en malta olla kauaa yhdellä paikalla. Auringonottoni meinaa olla tyyliin -haenpa juomista, tulen takaisin, olen viisi minuuttia, haenpa aurinkosuojavoidetta, tulen takaisin, olen hetken ja haenpa hatun ja haenpa aurinkolasit...

Ja päätetäänpä kuvasarja tällaiseen puunlatvaperspektiiviin. Näin ne kesäpäivät kuluu tuijotellen puunlatvoja riippumatossa. Kesälomaan on tosin vielä viikkoja. Olisi mukava lähteä jonnekin reissuun pitkästä aikaa. Aivan ihania maalaismaisemia olen autosta tuijotellut maakuntakierroksilla jo nyt. Oi että Suomen kesä on sitten kaunis!